Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Olen hengissä!

En ole taas kirjoitellut aikoihin.. vaikka nyt onkin tapahtunut taas jonkun verran ja olokin on helpottanut väsymyksen suhteen! :)

Kolmisen viikkoa sitten käytiin ensimmäisessä ultrassa, ja siellä meidän sintti köllötteli ja huitoi menemään. On se vaan niin ihanaa nähdä, että siellä oikeasti kasvaa joku eikä vain ole mielikuvituksen tuotetta.
Joulukuun alussa rakenneultraan, jossa toivottavasti selviää sukupuoli. Halutaan se ehdottomasti tietää.

Nyt sitten uutinen on paljastettu myös töissä, saa olla vapautuneesti koko ajan ja odotella vatsan kasvua. Odotan innolla, koska niitä liikkeitä tuntee, koska neuvolassa sanoi että pian niitä voin kuulla. :)

*****
 
Liikunnan kannalta on aika vähän kerrottavaa. Huomaan, että lihakset on selvästi heikentyneet, ja vanhat kivut tulevat takaisin. Täytyy yrittää sinne kuntosalille päästä varsinkin yläkroppaa treenaamaan. Alakroppaa varmasti tulee treenattua talven mittaan ulkoilemalla yms. Nytkin olen aina voimien antaessa periksi mennyt lenkille, jotta tulee edes jotakin tehtyä.

Paino ei kuitenkaan ole vielä noussut, eli joko lihakset on vaihtuneet läskiin tai sitten vaan mitään ei ole vielä tapahtunut. :) Nyt hiljalleen painon pitäisi nousta pikkusintin takia, joten enää ei voi tuntea siitä huonoa omatuntoa. Katsotaan tätä kropan muotoilua uusiksi sitten synnytyksen jälkeen!

*****

Viime lauantaina tuli muuten vuosi täyteen rakkaan ukkini kuolemasta. Tämän vuoden aikana on tapahtunut paljon hyviä ja huonoja asioita. Menetin vasta alle 2 kk sitten toisen mummoni (rest in peace<3), mutta yritän ajatella että mummo pääsi parempaan paikkaan pitkän sairastelun jälkeen. 

Onneksi meidän talvea piristää tämän maailman paras lahja, oma lapsi<3 En malttaisi odottaa huhtikuulle. Ennen sitä on vielä paljon hankintoja tekemättä ja babyn huoneen sisustamista. Siitä enemmän toisella kertaa :)


veepu & sintti 15+1

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ei mitään uutta..

En ole pahemmin kirjoitellut viime aikoina, koska elämä on tällä hetkellä pelkkää väsymystä ja työntekoa.. Töiden jälkeen ainoastaan lepään ja menen ajoissa nukkumaan. Ei yksinkertaisesti jaksa mitään muuta!
Toivottavasti tämä pian helpottaa ja pääsee jälleen urheilun makuun.

Ehkä sitten tulee enemmän kirjoittelun aiheita..

veepu & sintti 10+5 :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Väsymystä ilmassa!

Tämä viikko on mennyt lähestulkoon töissä raataessa ja kotona sitten väsyneenä haahuillessa.
Taitaa pikkusintti masussa viedä mammalta kaikki voimat, joten tällä viikolla treenit on vedetty kevyemmin. Lenkillä on tullut käytyä kuitenkin, ainakin happihyppelyllä iltaisin. Tänään sain kotitreeninkin tehtyä.

Saa nähdä, onko PT:llä asiaan jotakin sanottavaa, kun ei ole oikein treenit maittaneet, mutta koen tärkeempänä tällä hetkellä kuunnella kroppaani ja sen mukaan sitten treenailla. Ei siitä salitreenistä mitään tule, jos ei jaksa edes persettään sohvalta nostaa. :))

Jännityksellä odotan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!



- veepu & pikkusintti 5+5

lauantai 16. elokuuta 2014

Uusi pieni elämä.

Sisälläni kasvaa uusi pieni toivottu elämä. Tällä hetkellä minulla ei ole muuta kirjoitettavaa.<3
Blogin sisältö muotoutuu tässä pikkuhiljaa, mutta kirjoittelen varmasti raskausajan liikunnasta, koska aion jatkaa terveellistä elämäntapaani ja laihduttaa edelleen, toki ammattilaisten valvovien silmien alla.

Nyt vain tarrasukkia matkaan, että pieni elämä pysyy mukana :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lomailua!

Kesäloma meneillään, mahtavaa!
Kävin sukuloimassa Itä-Suomessa ja vietin mökkielämää järven äärellä. Kalastelin, otin aurinkoa ja nautin hiljaisuudesta. On se vain lomailua parhaimmillaan.<3
Mieliala on kohentunut huomattavasti loman aikana, ja olotila on paljon virkeämpi.
Kävin tänään parin viikon salitauon jälkeen vetämässä jalkatreenin, voin sanoa että oli melkoisen hikistä touhua... Ei tarvinnut kuin hengittää, niin naama valui hikeä. Mutta treeni tuli tehtyä ja vielä hyvin! Nyt voikin sitten loppupäivän nautiskella auringosta ja rentoutua täysillä.

On muuten tullut kesälomalla lipsuiltua ruokavaliosta aika urakalla, enkä ole täytellyt Kiloklubin ruokapäiväkirjaa ollenkaan. Päätin kuitenkin olla armollinen itselleni (mikä ei ole kovin helppoa) ja nauttia kesälomasta täysin vapautuneesti. Kyllä sitä sitten voi niuhottaa loman päätyttyä ja palata normaaliin ruokavalioon. Lomalla on vaan mukava mennä oman mielen mukaan ja silloin yleensä saattaa jokin ruoka-aika mennä ohi tai "vahingossa" tulla syötyä jäätelö vaikka "ei olisi pitänyt". ELÄMÄ ON!

Nautitaan kesästä täysin rinnoin ja palataan kuosiin sitten syksyllä. Koko synkkä talvi aikaa taas nostella painoja hikisellä kuntosalilla, kun nyt kesällä voi nauttia ulkoilmasta!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kesä!

Kävin eilen rakkaan ystäväni kanssa jälleen portailla treenailemassa.
Meille on muodostunut perinteeksi kävellä portaille, nousta ne 3x ja kävellä takaisin ystäväni luo. Mukava 1 1/2 tunnin lenkki :) Ja tuona aikana ehtii hyvin parantaa maailmaa ja vaihtaa kuulumiset.



Oli aivan ihana sää, kun vihdoin aurinko näyttäytyi ja oli lämmintä. Mikäs sitä nyt olis parempaa aurinkoisena päivänä kuin lenkkeily? Jos ei kylmää huurteista lasketa.. ;)

Miten pidätte kesällä kuntoa yllä? Itseä ainakin houkuttelee enemmän ulkoilmassa urheilu, kuin tunkkaisella kuntosalilla hikoilu. Toki sielläkin aina välillä käyn pumppailemassa, mutta PT teki mulle tällä viikolla ohjelman kesää varten, jonka pystyy tekemään ihan missä vaan. Tätä täytyy kokeilla kesälomalla mökillä!

Ihanaa perjantaita kaikille, nautiskellaan toivottavasti aurinkoisesta viikonlopusta!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viime kerrasta on aikaa...

Joskus kaikki maistuu puulta.
Tässä viimeisimmät ajatukset kiteytettynä.

Kuten kaikessa, tulee aina vastaan niitä kuoppia, jolloin vaaditaan kovaa motivaatiota jotta jaksaa jatkaa eteenpäin. Silloin koetellaan ihmistä täysillä ja pitää vain jaksaa taistella takaisin hyvin edenneelle tielle.

Omassa motivaatiossani ei sinällään ole ongelmia, mutta isot henkiset taistelut vievät kaiken energiani, jolloin motivaatio ei pelkästään riitä saamaan aikaan tuloksia.
Paino on tällä hetkellä pysynyt samana (-15kg, wuhuu!), mutta herkuteltua tulee paljon enemmän kuin normaalisti.. ei vain jaksa olla niin tarkka ja stressata "ylimääräisestä" kun muutenkin on vaikeaa keskittyä henkisten ongelmien keskellä.

Kyllä tästä taas eteenpäin mennään!
Pitää saada ensin pää kuntoon, jotta koko kropan saa taas voimaan hyvin :)
Muistakaa pitää itsestänne huolta myös henkisellä puolella suurten fyysisten muutosten keskellä!


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

"Ei kommentteja"

Nyt on pakko kysyä, lukeeko tätä blogia kukaan?
Jotenkin tästä on tullut itselle sellainen tunteiden purkamispaikka, mutta toisaalta jos tätä kukaan ei lue niin turhaan näitä asioita julkisesti kirjoittelen. :)

Oikeastaan kysymys heräsi siksi, etten ole saanu kommentteja teksteihini ollenkaan, vaikka niissä olen kysymyksiä esittänytkin..

Jos joku haluaa että jatkan kirjoittelua niin nyt olisi hyvä aika kommentoida! :)

lauantai 31. toukokuuta 2014

Onko tämä sitä kuuluisaa edistymistä?

On hauska huomata, miten nykyään ajattelee kaikesta eri tavalla kuin vuosi sitten.
Joka päivä yllätän itseni ajattelemasta, mitä terveellistä ja hyvinvointiani edistävää voisin seuraavaksi tehdä.

Ruoka-aineet valitsen jo tottumuksesta vähärasvaisena tai rasvattomana, limppari ja mehut on vaihtuneet veteen ja herkutkin tulee mietittyä tarkemmin. Viikonloppuna usein herkuttelu voi vähän "lähteä lapasesta" mutta en suotta tunne siitä suurta morkkista vaan oikaisen itseni sitten arkena. Pyrin kuitenkin joka perjantai miettimään tarkemmin, millä viikonloppuna herkuttelen. Onko se leivonnainen lauantaina kahvin kanssa vai haluanko ostaa sipsejä leffailtaa varten. Suunnittelemalla pääsee jo aika pitkälle. 

Monesti yllätän itseni suunnittelemasta aktiivimatkaa ulkomaille tai vaellusreissua Pohjoiseen. En olisi uskonut pari vuotta sitten ikinä haluavani lähteä vaeltamaan, mutta kas kummaa mieli on muuttunut.
Usein myös mielessä pyörii ajatus uuden harrastuksen aloittamisesta... ja nimenomaan urheiluharrastuksen. Olisiko se sitten ratsastusta, tennistä, jalkapalloa vai tanssia...? Mitään mahdollisuutta en ole sulkenut pois, vaan ajattelin etsiä kokeilun kautta sen sopivan.
Oletteko huomanneet omassa käyttäytymisessänne selkeitä muutoksia elämänmuutoksen myötä?
Oma tulkintani on, että olen nyt henkisestikin alkanut hyväksymään tämän elämäntapamuutoksen, enkä niin paljoa kaipaa enää sitä "mässäilyelämää". On toki hetkiä, kun tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä, mutta suurimman osan ajasta energisempi olo ja pienentynyt peilikuva kuitenkin tsemppaavat jatkamaan ja tavoittelemaan sitä kuuluisaa onnellisempaa elämää :)
 
Tänään aamulla paino oli 90,4kg, eli 400 grammaa niin olen taas yhden "etapin" saavuttanut. Tuon etapin palkintona on ratsastuksen kokeileminen, eli seuraavaksi pitäisi löytää joku kiva talli jossa järjestetään aikuisten alkeiskursseja. Onko kellään vinkata pääkaupunkiseudulta tai kehyskunnista jotain kivaa tallia?


torstai 29. toukokuuta 2014

Reseptiä pukkaa!

Blogistani ei tule ruokablogia, mutta tässä teille yksi LOISTAVA resepti, ainakin omaan makuuni. :)
Kerran tein tätä vahingossa, jonka jälkeen olen tehnyt sitä usein.
Laskin, että annoksessa on about 200 kcal, eli terveellistä! 

Ainekset:
Tonnikalaa vedessä, 1 purkki
Kesäkurpitsaa, noin puolikas (130-150g)
Tuoretta pinaattia oman maun mukaan
Chilipippuria ja/tai chilikastiketta
Paistamiseen oliiviöljyä

Ei muuta kuin kesäkurpitsat ja pinaatit pannulle, ja kun ne ovat kypsiä, tonnikala kehiin. Sitten tonnikalan mukana chilimausteet ja pieni lämmitys niin ruoka on valmis! Itse käytin chilikastikkeena Yeo's chili-valkosipulikastiketta, toimii!!
Käytän itse lähestulkoon ruuan kuin ruuan kanssa lisukkeena raejuustoa, koska rakastan sitä... :)

lauantai 24. toukokuuta 2014

Hyvinvoinnin ammattilaiset

Täytyi ihan tehdä oma bloggaus hyvinvoinnin ammattilaisista. He tekevät suunnattoman tärkeää työtä, joka monasti unohdetaan.

Olen nyt muutaman kuukauden PT-valmennuksen aikana huomannut, miten tärkeää on saada apua omaan hyvinvointiin alan ammattilaiselta. Kuntosalitreenit kulkevat paremmin ja oikein, ruokavalio koostuu oikeista aineksista ja venyttely tehdään oikein.

Kävin tällä viikolla myös fysioterapeutin tunnilla, johon myös PT osallistui. Opin 45 minuutin aikana niin paljon itsestäni, että ei tosikaan. Fyssari kertoi omat mielipiteensä kropastani ja PT muotoili ohjelmaani sen mukaiseksi. Tuon tunnin jälkeen poistuin hyvillä mielin ja totesin, että voin taas hyväksyä itseni paremmin tällaisena. Kehossani on asioita, joihin en voi vaikuttaa, kuten skolioosi, mutta on myös asioita, joihin voin vaikuttaa. Jatkossa keskityn niihin, joihin voin vaikuttaa, eli lihasten vahvistamiseen ja sitä kautta kipujen vähentämiseen.

http://www.fitnecise.ie/wp-content/uploads/2012/06/denis-waitley-quote-personal-trainer-fitness-instructor-in-south-dublin-ireland-rathfarnham-leopardstown-dundrum-dublin-14-16-2.jpg


Halusin tuoda blogissani esille tämän asian, koska uskon että meistä jokainen saa hyvinvoinnistaan enemmän irti palkkaamalla Personal Trainerin, edes muutamaksi kerraksi. Siihen jää koukkuun, ja itse en ainakaan aio tätä lopettaa vielä pitkään aikaan..

P.S. Olen harkinnut paljastavani blogissa henkilöllisyyteni, ja sitä myötä ehkä ottaisin kuvia enemmän teksteihin. Oletteko tämän puolesta vai vastaan? :)

torstai 15. toukokuuta 2014

Mihin nämä viikot katoavat?

Onpas taas pari viikkoa hujahtanut edellisestä bloggauksesta.
Ei ole oikeastaan ollut mitään asiaa, josta täällä olisi voinut kertoa.
Elämässä toki on sattunut kaikennäköistä, mutta niistä en välttämättä täällä halua kertoilla.. 

Treenit kulkee, ruokapuoli on kunnossa ja paino tippuu, eli siltä osin kaikki kunnossa! Nyt enää 2 kiloa, niin ollaan 90 kilon alapuolella. :)
Ja aikanaan päätin, että kun 90kg menee rikki, lähden kokeilemaan ratsastusta.. Siispä pian mennään!

Ensi viikon sunnuntaina on Naisten kymppi. Sinne suuntaan työkaverini kanssa, joka sai houkuteltua mukaan hölkkä-lähtöön.. Saa nähdä mitä siitä tulee, koska pisimmän yhtäjaksoisen hölkkäni olen vetänyt varmaan n. 2km... Jos kävisi nyt viikonloppuna kokeilemassa tuota pidemmän matkan hölkkää niin ei tule sitten shokkina Naisten kympillä.

Allergia kiusaa pahasti; kunnon lääkitys kohdillaan, mutta ei tahdo auttaa.. Toivottavasti ensi viikolla sataisi vettä ennen Naisten kymppiä, koska siitepölyn pöllytessä tuskin kauheasti hölkkäillään..

Allergiasta huolimatta on kivaa, että kesä lähenee koko ajan!

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kurkkasin tänään peiliin!

Ja sieltä moikkasi tällainen kroppa.






Hassua huomata, että tulee jo hetkittäin ajateltua, että näytän hyvältä.
Olen AINA inhonnut alavartaloani, mutta nyt alan pikkuhiljaa huomata kovan työn tuloksia. Ei enää takapuoli ja reidet näytä niin pahalta, varsinkaan näissä juoksutrikoissa.

Näillä fiiliksillä vapun viettoon! Railakasta vappua kaikille! :)

To love others you must love yourself.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Haaste!

Sain ensimmäisen blogihaasteeni, joten tästä se lähtee:

Haasteen tarkoituksena on tuoda esiin blogeja, joilla on alle 200 lukijaa ja haaste on seuraavanlainen:

1. Haastetun pitää kertoa itsestään 11 asiaa.
2. Haastetun pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä heille, joita aikoo haastaa.
4. Haastetun pitää haastaa 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun tulee kertoa kenet on haastanut.
6. Ei haasteta uudestaan häntä, jolta haaste saatiin.


11 asiaa mielenkiintoista ja vähemmän mielenkiintoista faktaa minusta:
1. Olen horoskoopiltani skorpioni.. ja sen huomaa luonteestani.
2. En ole ollut normaalipainoinen sitten ala-asteen.
3. Lempivärini on punainen. Punainen sopii niin mustan, valkoisen mutta myös monen muun värin kanssa. Vaatetuksessa kuitenkin pidän siitä, että punainen ei ole hallitseva väri (Lue: sitä ei ole liikaa)
4. En voi sietää porsaan lihaa, en niin missään muodossa.
5. Minulla on 2 tatuointia ja himoitsen niitä koko ajan lisää.
6. Kengän kokoni on 43, eli naisten kenkien löytäminen on vaikeaa.
7. Työskentelen esimiestehtävissä toimistossa.
8. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta, josta olemme asuneet yhdessä 3 vuotta.
9. Olen siitepölyallergikko, eli kesä ei ole lempivuodenaikani. Syön allergialääkkeitä läpi kesän.
10. Söin pienenä niin paljon keitettyjä kananmunia, että en voinut sietää niitä noin 10 vuoteen ja piti opetella uudelleen pitämään niiden mausta.
11. Olen haaveillut perheenlisäyksestä kuumeisesti viimeisen vuoden ajan.


11 haastekysymystä:
1. Onko ikä vain numero paperilla?
- Todellakin on vain numero paperilla, koska ihmistä ei voi arvioida iän perusteella. Usein kuullaan sanottavan parisuhteissa "voi herranen aika, kuinka paljon heillä on ikäeroa". Mitä väliä, jos he ovat samalla aaltopituudella? Toinen voi olla ikäistään kypsempi ja toinen taas ikäistään nuorempi.
2. Jos olisit eläin, niin mikä ja miksi?
- Olisin lintu. Voisi lentää vapaana paikasta toiseen, rakentaa pesän sinne minne haluaa.
3. Jos saisit syödä yhtä ruokaa loppuelämän, niin mitä ja miksi?
- Kaurapuuroa, koska siinä on hyvät ravintoaineet ja se vaan maistuu hyvälle. :)
4. Hymyiletkö paljon?
- Hymyilen päivittäin, vaikka ensivaikutelma voi olla jotakin muuta. (Naama peruslukemilla)
5. Paras kehonosasi?
- Olen aina tykännyt kasvoistani, mutta nyt treenaamisen myötä voisin itserakkaasti sanoa, että alan pitää takapuolestani. Ehkä siksi, että se alkaa näkyvimmin muotoutua :)
6. Oletko koskaan syönyt kaupan irtokarkkihyllyltä karkkia laatikosta suoraan suuhun?
- En ainakaan muista syöneeni.
7. Minkä kokoinen sänky sinulla on?
- Parisänky, luulisin että 160cm leveä
8. Mikä on suurin haaveesi?
- En osaa laittaa "paremmuusjärjestykseen", mutta perhe-elämän ja laihduttamisen lisäksi suuri haaveeni on päästä pidemmälle lomalle Australiaan.
9. Mikä vuodenaika on paras, miksi?
- Kevät ja syksy ovat lemppareita, joista ehkä kevät hieman parempi. Keväällä luonto herää henkiin talviunen jälkeen, ja niin teen minäkin.
10. Mikä on maailman rumin väri? Ts. mistä väristä et pidä?
- Puhuttaessa vaatteiden väristä, en pidä beigestä yhtään. Tumma ruskea on ihan ok, mutta beige.. hrrr.
11. Kumpi tuli ensin, muna vai kana?
- Kana!

Nyt pitäisi haastaa toisia blogeja, joita ei kyllä tule olemaan 11:
http://superdieettikatja.blogspot.fi/ 
http://varmastihidasta.blogspot.fi/ 
http://pudotus.blogspot.fi/ 

Ja kysymykset, joihin haastettujen pitäisi vastata:
1. Mikä on mieluisin lapsuusmuistosi?
2. Millä herkuttelet mieluiten?
3. Jos saisit toteuttaa yhden haaveesi samantien, mikä se olisi ja miksi?
4. Minkä seuraavista ottaisit ainoaksi varusteeksi autiolle saarelle ja miksi?
a) kirves
b) puhelin
c) hattu
5. Mitkä ovat mielestäsi kauneimmat naisten ja miesten nimet?
6. Juotko kahvia? Jos juot, niin juotko mustana, maidolla, sokerilla vai molemmilla?
7. Kuinka monta tuntia vietät tietokoneella päivässä?
8. Mitä alkoholia juot mieluiten?
9. Kuinka monta kertaa viikossa urheilet ja miten?
10. Kalastus, metsästys, marjastus vai sienestys? Miksi?
11. Paras lukemasi kirja?

Pahoittelen kysymysten tasoa, niitä oli yllättävänkin vaikea keksiä. :)

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen ja sen jälkeinen aika...

Pääsiäinen alkoi hyvin, kun matkustin äitini ja kummityttöni kanssa isovanhempien luo Etelä-Karjalaan. Luvassa mukava reissu tärkeiden ihmisten kanssa rentoutuen... niinhän sitä ainakin luulisi.

Loppujen lopuksi sekä äitini, että kummityttöni oli sairaana reissun ajan, kuumetta ja limaista yskää. Toki vietimme aikaa yhdessä kummitytönkin kanssa leikkien, mutta se kostautui sillä, että maanantaina (kotiinpaluupäivänä) sairastuin itse. Kuumetta ja kurkkukipua.. kuumeen helpotettua mukaan astui nuha ja yskä. Täällä sitä maataan kolmatta päivää sairaslomalla ja seinät alkaa kaatua päälle.
Ei MILLÄÄN jaksaisi vain maata kotona tekemättä mitään. Joku saattaa ajatella, että mikä siinä nyt niin vaikeata on.. Voin sanoa, että kun on päässyt siihen makuun, että urheilee 5 päivänä viikosta, syö terveellisesti ja energiaa on touhuta vaikka mitä, pakkolevossa oleminen on pahin mahdollinen tuomio. Mutta myös tiedostan sen, että en saa lähteä liikkeelle liian pian, etten saa mitään vaarallista jälkitautia.

Nyt siis levätään tämä viikko, ja ensi viikkoon lähdetään täysin uudella tarmolla ja unohdetaan menneet! :)
P.S. Kiitos haasteesta Hannamamma, vastailen haasteeseen piakkoin :)


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Nyt SEN palkinnon keksin!

Edelliseen postaukseen viitaten, nyt keksin sen palkinnon kun mittariin tärähtää normaalipaino!

Varaan ajan silloin valokuvaajalle ja otan itsestäni "mallikuvat".
Olen koko aikuisikäni vältellyt kameroita tai jos joskus kuvia itsestäni olen nähnyt niin ensimmäinen ajatus on ollut, että hyi kamala. On siis oikeasti hyvä syy ottaa itsestä kuvat tuolloin ja vielä ammattilaisen käsissä. Ehkäpä sitten viimeistään myöntää itselleen olevansa kaunis... ainakin näin toivon.

To love others you must love yourself.

Uusia tavoitteita ja palkintoja.

Kuten edellisessä postauksessani kävi ilmi, olen päässyt jo aiemmin asettamaani tavoitteeseen, eli -10 kg. Tuo tavoite oli asetettu koko vuodelle, mutta nyt on mennyt alle 4 kk sen saavuttamiseen.
On siis aika miettiä uusia tavoitteita ja toki siihen liittyviä palkintoja.

En ollut sopinut itseni kanssa mistään palkinnosta saavutettuani tuon -10kg.. Jotenkin ajattelin, että onhan tässä aikaa miettiä koko vuosi :D

Mikä teitä motivoi?

Mulla suurin motivaattori on ehdottomasti peilikuva. Tuntuu, ettei vaatteet purista ja läskit ei puristu joka saumasta. Vaikka matkaa on vielä tällä projektilla, niin jo tämä saavutus näkyy ja tuntuu. :)
Ja oli muuten todella mukavaa, kun sai ostaa Vero Modan paidan ja se mahtui päälle! Pian saan käydä vaateostoksilla ihan normaalikokoisten puolella! :)

Millaisia palkintoja olette itsellenne antaneet/luvanneet?

Haluaisin palkita itseni kunnolla silloin, kun vaaka näyttää sen 74,5 kg. En vain tiedä, mikä se palkinto olisi. Olisiko se lomamatka aurinkoon, kampaajareissu, ostospäivä, uusi puhelin... vai mikä?
Pitäisi lisäksi antaa itselle jotakin palkinnoksi jo tässä matkan varrella.
Luulen, että helpoimmat 10kg on nyt pudotettu, joten on ihan realistista asettaa seuraavat tavoitteet 5kg välillä.

-15kg palkinto on jo lyöty lukkoon, eli silloin lähden kokeilemaan ratsastusta.

P.S. Kiitos ihanille lukijoille onnitteluista -10kg johdosta. Kivaa, että joku elää mukana projektissani :)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

-10kg!

Tänä aamuna vaaka näytti tosissaan -10kg vähemmän kuin 2.1.2014.
Ihan mahtavaa! Alunperin asetin itselleni koko vuoden tavoitteeksi 10kg painonpudotuksen, nyt aikaa on mennyt alle 4 kk ja tulos on saavutettu. Sitten ei muuta kuin asettamaan uutta tavoitetta!

Seuraavat tavoitteet postaan paremmalla ajalla!
Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua! :)

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Sitten se painonpudotus pysähtyi..

Kuten otsikko kertoo, paino on nyt seissyt paikallaan pari viimeisintä viikkoa.
Toki tätä osasikin odottaa, koska eihän sitä koko 30 kg saa pudotettua tasaisesti, vaan välillä tulee stoppeja ja välillä sitten lähtee rajummin.
Nyt täytyy vain pitää pintani ja syödä kuten ennenkin niin kyllä ne kilot siitä taas alkaa karisemaan..

Tämän viikon urheilusaldona on tällaiset:
Ma: lepo
Ti: Zumba Toning
Ke: sali (ylävartalo)
To: sali (alavartalo)
Pe: lepo
La: sali (ylävartalo)
Su: lenkki ja portaat 

Eli tänään vuorossa ylävartalotreeni, joka on näistä kahdesta treenistä ehdottomasti mun suosikki, koska alavartalotreenissä VIHAAN kyykkyjä, joita mun pitää tehdä sykkeen nostona.. Menin viimeeksi PT-tunnilla möläyttämään vihaavani kyseistä laitetta, niin voin olla varma että sitä tehdään jokaikisellä PT-tunnilla... :D

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd11mTX7mld3WhDTJYUqE-pCEcjR7ZhPXD3_hFtcMLQiSPFxTJgTZA3ODJb7VjBCMg__4pHIgoXQX-2cTjyd7fcqFOOzHEqczMufOe73I0XZNcaX5SanZmbaMaMDV4BINiYbcR1viGGJ24/s1600/quittingquote.jpg


Vaikka paino ei ole pudonnut, niin ei mun motivaatio onneksi ole kadonnut parissa viikossa - päinvastoin. Tulee vain enemmän taistelijafiilis, että nyt PRKL! Maagista 95 kg rajaa odotellessa... :)

Btw. Onko lukijoissa ketään ratsastusta harrastavaa? Onko hevostalleilla olemassa ratsastajille painorajoituksia? Jostain sivuilta luin että olisi, mutta toisaalta kuulin ettei olisi...
Olen nimittäin luvannut itselleni vaa'an näyttäessä 90 kg meneväni kokeilemaan ratsastusta :)

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Terveenä jälleen ja treeni maistuu!

Flunssa olikin sitten joku virus, joka onnekseni hellitti 3 päivän levolla!
Pääsin sunnuntaina taas treenailemaan, ja nyt kolmatta päivää peräkkäin treenit vedetty. Seuraavat kolme päivää huilitaan kotikaupungissa reissun päällä :) Viikonloppuna sitten taas reenaillaan.
PT-tapaaminen oli tänään ja PT veti kyllä aivan tajuttoman treenin mulle, jolla saatiin kaikki mehut irti mun vatsalihaksista ja muutenkin.. on hyvä pitää muutama päivä lomaa treenailusta ja vaan nauttia kävelyistä koiran kanssa.

Olen ajatellut, että voisi tässä blogissa aina välillä vilautella kuvia ruoka-annoksista.
Tässä esimerkki tämän päivän salaatista:







Päivällä söin lounaaksi jauhelihamunakasta, jonka sekaan heitin kaali-kukkakaali-porkkana -muhennosta. Oli muuten TODELLA hyvää. Suosittelen :)

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Niisk..

Voin sanoa, että nyt ärsyttää!
Treenit on kulkeneet niin hyvin ja ruokavalionkin kanssa oon pärjännyt suhteellisen hyvin... niin eikös nyt sitten iske flunssa! Ja sairaanahan ei saa treenata.


http://inkubi.sarjakuvablogit.com/files/2010/11/flunssa.jpg



























Sopivastihan sitä aina sairastuu juuri lomansa ajaksi, ja kuten arvata saattaa, minulla on talviloma ensi viikolla. Nyt kyllä aion käyttää tätä vuosilomalain muutosta hyödykseni ja haen loman siirtoa, mikäli tauti kiusaa sinne asti.

Ootteko muut sairastaneet kevätflunssat? Miten hyvin pääsette takaisin treenaamisen makuun vai meneekö löysäilyksi useamman viikon ajaksi?

Voisiko joku valaista minua, onko vaarallista flunssassa käydä rauhallisilla kävelylenkeillä, jos ei hengästytä itseään? 
Toki vain sitten, jos vointi antaa periksi.
Olen joskus ymmärtänyt, että hikiliikuntaa ei pitäisi harrastaa, koska silloin korkea syke rasittaa niin paljon sydäntä... voin olla väärässäkin.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Onnea on..

Jonkun blogista luin idean, joka sai minut innostumaan.
Nimittäin onnellisuuspurkki.

Tässä omani:




















Ajatuksena siis kerätä onnen aiheita paperille ja arkistoida ne purkkiin.
Olen saanut sinne koottua vasta muutaman lapun, mutta oikeasti määrä riippuu ihan siitä, millaisia asioita purkkiin haluaa koota!
Itse olen laittanut silloin lapun, kun koen että joku asia on mennyt tosi hyvin nappiin tai olen kehittynyt jossakin asiassa huomattavasti.
Viimeisin lappu oli siitä, että mahduin koon pienempiin housuihin! :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Elämä on ihanaa...

... kun sen oikein oivaltaa!

Motivaatio on ihan huipussaan tämän päiväisen PT-tapaamisen jäljiltä!
Ruokavalio ei ollut kauhean pielessä (mikä oli yllätys, koska luulin sen olevan kauheaa katsottavaa).
Ainoastaan kuituja täytyy lisätä ja pehmeitä rasvoja. Eli lisää hedelmiä, kasviksia ja marjoja ja öljyn käyttöä täytyy lisätä.

Ja siis kaikkein parasta tässä PT-ohjauksessa on se, että saan tietoa sellaisesta, mistä aiemmin ei ollut hajuakaan!
Siis voin sanoa, että mun kroppaa on ihmetellyt niin lääkärit kuin muutkin poppastohtorit, ja yllätyksiä oli myös PT:lle, mutta sain oikeita vinkkejä siitä, miksi esimerkiksi olkapää kipeytyy tietystä kohtaa öisin tai miksi ryhti on kumaralla eteenpäin. Ei noita asioita vaan itse voi osata ennen kuin joku niistä kertoo :)


http://ironbodybyartemis.files.wordpress.com/2013/02/take-care-of-your-body-quote.jpg


Ja mikä parasta, paino putoaa ja tulen vielä joku päivä olemaan normaalipainoinen. 
Uskomatonta - eikö?

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

- 5kg

Tänään se tapahtui, nimittäin vaaka näytti 5kg vähemmän kuin tasan 2 kuukautta sitten.
Fiilis on mahtava, ja motivoi vain lisää kun näkee tuloksia!!

Tiistaina on ensimmäinen treeniaika Personal Trainerin kanssa, ja laitetaan samalla ruokavalio kuntoon. Tästä ei voi tulla kuin hyvää. Pistettiin paperille PTn kanssa, että lopullinen tavoite on päästä BMIn mukaisesti normaalipainoiseksi (74kg). Aikarajaa ei isketty ollenkaan, mutta siinä on tavoitetta!

Oon niin fiiliksissäni tästä, etten osaa miettiä mitään muuta. :)



tiistai 25. helmikuuta 2014

No more excuses!

Huomenna ensimmäinen Personal Trainer kartoitus! Siitä se sitten lähtee, nimittäin enää ei voi selitellä.
Läski itkemään ja kilot helevettiin!

http://www.justaloadofbs.com/wp-content/uploads/2012/11/no-more-excuses.jpg

maanantai 17. helmikuuta 2014

Lihavana eläminen

Halusin tuoda omat kokemukseni julki siitä, millaista on elää lihavana nykypäivänä.
Syy tähän ei ole se, että jotenkin puolustelisin lihavuutta tms. vaan siksi, että näitä asioita ei voi tietää sellainen ihminen, joka ei ole eläessään ylipainoinen ollut.
Nämä ovat omia huomioitani erilaisissa tilanteissa, joiden uskon ahdistavan lihavuuden takia.

1. Ruokakauppa
Ihan tavallisten ruoka-aineiden ostaminen on ihan ok, mutta kun lihava ihminen ostaa karkkia, jäätelöä, limsaa tai mitä tahansa "herkkua", saa monesti kassahenkilökunnalta halveksuvia katseita.
Saan kai minäkin ostaa herkkuja, ja mistä sinä siinä kassalla tiedät syönkö minä niitä vai joku toinen?

2. Vaatekauppa
Mikään ei ole minusta ahdistavampaa kuin ostaa juhlavaatteita esim. häihin tai muihin kekkereihin.
Lihaville ei vain ole riittävän nättejä vaatteita, vaan kaikki on telttoja, joilla on tarkoitus peittää kaikki makkarat. Lisäksi lihavia katsotaan vinoon liikkeissä, joissa koot liikkuvat 32-42 välillä. Emmehän me saa ihailla ja "ikkunashoppailla" niitä pieniä vaatteita ajatellen: "Vielä joku päivä minäkin tuohon mahdun..".

3. Kuntosali
Koska myöskään se ei ole sallittua (joidenkin mielestä), että lihava ihminen kävisi kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa, niin sielläkin kohtaa katseita ja tuijottelua. Lihavalle ihmiselle on hyvin vaikeaa muutenkin katsoa itseään peilistä yleensä heikon itsetunnon takia, mutta ei sitä ainakaan helpota toisten ihmisten naureskelu, tuijotus tai jopa halveksunta. Sentään yritämme päästä kiloistamme eroon ja saada itsemme terveämmäksi!

Näitä paikkoja ja tilanteita on paljon paljon enemmän, mutta tässä ne päällimmäisenä mielessä olleet.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä haluaisin sanoa niille täydellisille ihmisille, jotka meitä lihavia aina haukkuvat selän takana tai jopa päin naamaa, seuraavan:
Oletteko koskaan miettineet, miten paljon haukkuminen voi sattua? Jo valmiiksi huonon itsetunnon omaava ihminen ajautuu helposti vain syvemmälle itsetuhoon, eikä siihen välttämättä tarvita kuin yksi haukkuminen esim. läskiksi.
Ei ole mitenkään harvinaista, että aiemmin ylipainoinen ihminen ajautuu syömisongelmaan ja sitä kautta anorektikoksi.

Antakaa meidän lihavienkin olla ihmisiä, koska olemme ihan yhtä arvokkaita.
Pelkän ulkomuodon perusteella ei ole oikein arvostella ihmistä.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Arki rullaa.

Niin sitä taas hurahti pari viikkoa edellisestä postauksesta..
Mihin tää aika katoaa??
Viimeiset pari viikkoa on menneet ihan normaalina arkena:
- töitä
- lenkkeilyä
- kuntosalia
- porrastreeniä
- kunnolla unta ja lepoa

Voiko sitä toisaalta muuta toivoakaan? Tää tuntuu ihan hyvältä näin :)
Muistan aiemmin ajatelleeni, että esim. työpäivän jälkeen ei EHDI urheilla. Silloin koko ilta tuli vietettyä sohvan pohjalla mussuttaen. Nykyään ajatus on enemmän niin, että työpäivän jälkeen parempaa ajanviettoa ei ole kuin urheilu, koska sillä saa ajatukset pois työasioista ja sen jälkeen olo on paljon energisempi. Ei se tunnin-parin urheilu vie koko iltaa, ja sillä on lähestulkoon aina piristävä vaikutus.

Tänään ystävänpäivän kunniaksi rakkaan ystäväni kanssa elokuviin ja syömään. Ihan mahtavaa!
Totesin tänään, että pitää oikeasti alkaa arvostaa asioita nyt tässä hetkessä, ettei käy niin että niiden arvon ymmärtää vasta kun sen menettää. Toivon, ettei mun tarvitse koskaan luopua näistä harvoista, hyvistä ystävistäni, joten täytyy pitää huolta suhteista jo nyt.
Ihana avopuolisoni oli ostanut mulle ystävänpäivälahjaksi hellyyttävän kahvikupin ja Juha Tapion levyn.
Aamukahvi ja Juha Tapion herkkä ääni - voiko tämä päivä paremmin alkaa? <3

lauantai 1. helmikuuta 2014

Matkalla onneen.

Niin kauan kuin muistan, olen omannut huonon itsetunnon ja sen takia yrittänyt olla kaikille mieliksi. Nuorena tyttönä kaverit saattoivat viedä minua kuin pässiä narussa ja käyttää minua hyödyksi kaihtamatta, koska tein kaikkeni, ettei minua hylättäisi.
Olen aina etsinyt itsestäni vain vikoja, enkä koskaan nähnyt niitä hyviä puolia, joita siellä on aina ollut nähtävillä. En ole ollut itsestäni ylpeä, etten vain vaikuttaisi koppavalta ja kaverit sen takia hylkäisi minut. En ole ollut koskaan tyytyväinen siihen, mitä minulla on juuri nyt, vaan aina olen tavoitellut vielä jotakin parempaa.

Tämä muille eläminen loppuu tähän... lopullisesti.
Olen yhtä arvokas, kuin muutkin tässä maailmassa, enkä aio elää elämääni muiden mieliksi.
Jotta arvostaisin itseäni vielä enemmän, enkä antaisi muiden mielipiteiden vaikuttaa itseeni liikaa, minun täytyy alkaa tutkia syvästi itseäni. On pakko kohdata ne hirviöt syvällä sisälläni, jotta pääsen niiden yli.

http://24.media.tumblr.com/bac9ff6ff44246fad18fec0de15a0255/tumblr_mkx4upsgpu1qm91kko1_500.jpg


Aion opetella onnelliseksi, ihan vain itseni vuoksi enkä kenenkään muun. 
Opettelen nauttimaan hetkestä juuri tässä ja nyt, ja olemaan onnellinen siitä, mitä minulle on suotu.


lauantai 25. tammikuuta 2014

Kuva kertoi totuuden...

... ja tiivisti ne ajatukset, joita mielessäni olen pyöritellyt jo monta kuukautta.

Olen laihtunut ja kiinteytynyt!
Se uudenvuodenlupaus -10kg pudotuksesta ihan oikeasti toteutuu, eikä häviä turhiin unelmiin kuten useimmat muut uudenvuoden lupaukset menneinä vuosina ovat tehneet.

Tällä hetkellä vaakasaldo on ajalla 2.1. - 25.1. -3kg. Vaaka ei ole onneksi ainoa mittausväline.
Otin kuvat itsestäni viime kesänä kun olin isoimmillani, ja vertasin niitä tämän päivän kuviin.
Olen ihan oikeasti kiinteytynyt, ja saanut lihakset, ja se on tärkeämpää kuin kuukauden painonpudotus grammoissa. Kilot lähtee hiljalleen, ja saavat pysyäkin poissa.

Tärkeintä tässä elämänmuutoksessa on ollut se, että tunnen itseni virkeäksi, energisemmäksi, ja mikä tärkeintä voin paremmin fyysisesti. Saan pienistä onnistumisesta paljon motivaatiota ja iloitsen kaikesta edistyksestä, jota itsessäni havaitsen.

Opin itsestäni lisää joka päivä ja kasvatan itsetuntoani kehon muutosten mukana. 
On ihan mahtavaa huomata, että minä pystyn kun vaan tarpeeksi haluan!

Believe you can and you're halfway there.

 
 

torstai 16. tammikuuta 2014

Onni.

Vapaapäiväni mieliala:
Pharrell Williams - Happy

Vaikka toisena päivänä elämä tuntuu rankalta, toisina päivinä se tuntuu hyvältä. :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Räntäsateinen iltalenkki

 


Tammikuu on kohta jo puolessa välissä ja lunta ei ole maassa ollenkaan.
Käväisin koiran kanssa tunnin lenkillä - räntäsateessa.
Ensimmäinen ajatus lenkkeilystä kaatosateessa on "EI IKIMAAILMASSA". Ehkä siksi, ettei mulla ole kaikkia ihan oikeita varusteita sadekelin lenkkeilyyn.
Mutta onneksi lähdin, koska nyt on ihan huikean hyvä fiilis!

 

 




Ei haitannut yhtään, että sukat oli heti alkumatkasta märät tai että sormia vähän palelti huonojen hanskojen alla, koska se tunne kun sade hieroo kasvoja ja kaikki maailman murheet ja huolet unohtuu... se on jotain sanoinkuvaamatonta. Koira tsemppasi mua koko ajan vaan eteenpäin ja pöristeli karvojansa aina välillä liikaa kastuttuaan, mutta molemmat nautittiin olostamme.
Näitä lisää, sanon minä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Motivaation lähde

Löysin tällaisen kuvan netin syövereistä.
Kuvastaa aika hyvin mitä tahansa tavoitteita, joita itselleen asettaa.



 
 
Nyt mulla on päällimmäisenä tavoitteena kuntoiluprojekti. Mistä saisi sen totaalisen motivaation unohtaa kaikki herkut ja alkaa todella syömään terveellisesti. Mistä saa sen motivaation nousta sohvan pohjalta ja lähteä lenkille tuonne pimeyden keskelle?
 
Joitakin motivaation lähteitä olen jo keksinyt.
Onko teillä hyviä vinkkejä?





Olen jo suunnitellut itselleni palkinnon tavoitteen saavuttaessani, mutta en ole uskaltanut sitä vielä lyödä lukkoon. Toisaalta ehkä kyseessä on myös rahakysymys, mutta myös se, onko palkinto riittävän motivoiva.. teenkö oikeasti kaikkeni saavuttaakseni sen?

Pitää vain uskaltaa hypätä - siitä se lähtee.