Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

maanantai 28. lokakuuta 2013

Musiikki rauhoittaa.

Olen kuunnellut paljon musiikkia suruuni, ja yksi kappale on yli muiden.
Tämä rauhoittaa minua ja auttaa hyväksymään tapahtuneen.. ainakin askeleittain eteenpäin.

Jonne Aaron - Sininen lintu

"Sininen lintu surun lintu on
Se lentää yksinäisen luo
Kun ilta tummuu ja sammunut on paiste auringon
Ei toiset koskaan sitä nää

Sininen lintu surun lintu on
Se viestin jostain kaukaa tuo
Kun laulaa hetken on laulun sointi lohduton
Se kertoo ja jatkaa elämää

Se lensi ikkunalle lauloi tumma sävelmää
Se kertoi surevalle että emme enää nää
Minä kuuntelin sen laulun kyynelin
Lintu lensi sinne mistä tulikin

Sininen lintu surun lintu on
Se lentää yksinäisen luo
Kun ilta tummuu ja sammunut on paiste auringon
Ei toiset koskaan sitä nää

Se lensi maasta josta vielä mitään tiedä en
Se kertoi kohtalosta jonka kokee jokainen
Kun täyttynyt on määrä vuosien
Meille viestin tuo se lintu sininen"

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pysähdys.

Läheisen kuolema pysäyttää kaiken hetkeksi.

Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen kestää oman aikansa, joka minulla on vasta alussa. Hautajaiset omalta osaltani varmasti ovat ns. grande finale, jonka jälkeen hyväksyn asian lopullisesti ja jatkan elämääni eteenpäin.

On vaikea ymmärtää, että en tule enää koskaan tapaamaan henkilöä, jonka vasta joku aika sitten tapasin edellisen kerran. Pelottaa mennä seuraavan kerran kyseiseen paikkaan, koska hän ei ole enää siellä. Kaikki on erilailla kuin aiemmin.

En osaa tällä hetkellä kirjoittaa mistään muusta elämääni liittyvästä. Mielessäni ei pyöri vain mikään muu kun tämä henkilö. Kaipaan niin kovasti <3

Kuuntelin tänään kappaletta Ilpo Kaikkosen kappaletta Terveiset sinne taivaaseen. Toivottavasti terveiseni menivät perille.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Suru valtasi sydämeni.

Sain tänään surullisia uutisia vielä vaikean viikon päätteeksi.
Rakas läheiseni on menehtynyt tänään, joten viikonlopun valtaa suru ja kyyneleet.
Mielessä pyörii yhteiset muistot ja elämänopetukset. Ikävä tulee. <3

(http://www.muistopaikka.fi/img/etusivu.png)

Työviikko takana päin!

What a week, ei voi muuta sanoa.
Koko viikko on mennyt vauhdilla eteenpäin, ja ihan huomaamatta on perjantai. Ihana asia tosin, koska on taas kaksi päivää aikaa levätä!

Oletteko miettineet, miten raskaus ja vanhempana oleminen vaikuttaa työntekoon?

Olen itse esimiestehtävissä ja työpäivät venyvät usein 10 tuntisiksi. (8 tuntia olisi normaali työaika)
Intohimoni on esimiestyö, ja haluan suoriutua siitä parhaani mukaan. Joskus se vaatii venymistä äärirajoille, viime aikoina olen mennyt äärirajojeni ylikin. Tänään sain siitä aimoannoksen saatuani paniikkikohtauksen töissä. Olen pariin otteeseen käynyt keskustelemassa esimieheni kanssa jaksamisestani, ja toivon että tämän päivän kohtauksen jälkeen asiaan saadaan muutosta. En halua nuorena ihmisenä pilata terveyttäni töiden takia. Luulen tämän kokoaikaisen stressin vaikeuttavan myös laihtumistani. Ja stressaantuneena puran pahan oloni kotona.. mieheni saa kärsiä tästä päivittäin.

Olen paljolti miettinyt, että työn aiheuttama stressi ei missään tapauksessa ole hyväksi sikiölle raskausaikana. Stressaaminen vaikeuttaa varmasti myös raskautumista. Haluaisin menestyä esimiehenä ja joskus vielä opiskella sitä jopa lisää, mutta haluaisin myös perheenlisäystä. Vaikka mieheni asiaan ei olekaan vielä myöntynyt, se päivä vielä koittaa. Mitä sitten teen työlleni, jos se aiheuttaa minulle stressiä?

Ja ei siis pelkästään mietitytä raskausaika, vaan myös sitten töihinpaluu vanhempainvapaan jälkeen. Miten saan työaikani pidettyä 8 tunnissa, että ehdin lapseni kanssa touhuamaan iltaisin ennen kun hän käy nukkumaan? Miten saan itselleni enemmän voimia, jotta jaksan sekä töissä että kotona?

Onneksi on viikonloppu ja saa kerättyä taas voimia. Huomenna aamusta kuntosalille nollaamaan ajatukset ja sitten rentoutumista oman miehen kanssa<3 Viikonloppuisin jaksaa myös enemmän ulkoilla, ja hyvä niin koska raitis ilma tekee ihmeitä!

Mukavaa viikonloppua teille!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Luopumisen tuska(ko?)

Onko teillä harrastuksia tai muita asioita, joista teidän luultavasti tarvitsee luopua raskauden myötä?

Olen itse miettinyt, että mitenköhän sitä jaksaa sitten raskaana urheilla. Nyt olen päässyt uudelleen sisään urheiluun ihan täysillä, joten mielessä on toivonkipinä siitä, että tämä palo säilyy myös raskausajan yli, hamaan tulevaisuuteen saakka.

En usko, että vauva-arkenakaan tarvitsee liikunnasta luopua, koska pääseehän vaunujen kanssa lenkkeilemään siinä missä yksinkin. Kuntosalillekin pääsee silloin, kun mies pystyy vauvan kanssa olla kotona. Monesti syyt liikunnan skippaamiseen ovat täysin tekosyitä.. ja myönnän että olen itsekin niitä käyttänyt, ja monesti.

Toinen, mistä varmaan osittain joutuu luopumaan, on leffaillat rakkaan kanssa kahdestaan. Ollaan nyt tykätty käydä usein elokuvissa katsomassa ensi-iltoja, mutta niitä varmasti joutuu vähentämään vauva-arjen myötä. Osittain siksi, ettei meillä ole lastenvahtia lähellä ja toisekseen minusta on kohtuutonta hankkia lapsia, jos niitä koko ajan haluaa laittaa hoitoon. Vapaa-aika kuuluu sitten lapsille, vaikka toki vanhempien kahdenkeskistäkin aikaa täytyy vaalia :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Tulevaan valmistautuminen

Olen aina ollut todella suunnitelmallinen ihminen. En osaa olla niin spontaani kuin haluaisin, mutta kai siihenkin voi oppia. (eikö?)
Olen siis "suunnitellut" koko elämäni.. jos ei avomiehen tapaamista lasketa mukaan. Hänet nimittäin tapasin extempore päätöksellä 3 vuotta sitten, ja olikin hyvä päätös ;)

Kävin hammaslääkärissä toissapäivänä. On ollut jo suunnitelmissa kauan varata aika tarkastukseen ja sainkin yllättäin varattua peruutusajan samalle viikolle. Olen lukenut paljon raskauteen liittyviä ohjeita ja keskusteluja, ja bongaillut sieltä asioita, joita kannattaa "tsekata" jo ennen raskautumista. Yksi niistä asioista on hampaiden kunto. Sanotaan, että raskausaikana suuhygienia voi huonontua.
Näin lukee Terveyskirjaston sivulla Raskaus ja suun terveys:

"Raskausaikana suu happamoituu hormonitoiminnan muuttumisen vuoksi. Syljen pH laskee ja sen korjaava vaikutus (puskurointikyky) voi heiketä, koska syljessä on vähemmän kalsiumia ja muita remineralisaatioon liittyviä elektrolyyttejä kuin ennen raskautta. Samaan aikaan suun happamoitumisen kanssa happohyökkäysten määrä voi lisääntyä tiheästi nautittujen välipalojen takia. Lisäksi tilannetta pahentaa vielä suun terveydelle haitallisten bakteerien (mutans-streptokokkien, lactobasillien ja hiivojen) määrän lisääntyminen raskauden lopulla ja imetyksen aikana. Syljen puskurointikyky palaa ennalleen heti synnytyksen jälkeen, sen sijaan mikrobimäärät voivat pysyä suurina vielä imetyksen aikanakin.
Raskaus ei aiheuta ientulehdusta, mutta voi pahentaa jo olemassa olevaa ientulehdusta. Pienikin määrä plakkia hampaan pinnalla voi laukaista voimakkaan tulehdusreaktion. Raskausajan ientulehdukselle on tyypillistä voimakas verenvuototaipumus. Ien vuotaa herkästi pienestäkin kosketuksesta."


Ja siis tässä syy siihen, miksi nyt päätin kirjoittaa tästä aiheesta. :)

Onneksi itseltäni ei löytynyt kuin kaksi reikää ja muutama reiän alku. Reiätkin paikataan jo kuukauden kuluttua, joten sitten ei tarvitse murehtia asiaa vaan ylläpitää suuhygieniaa. :)

Oletteko te valmistautuneet jotenkin raskauteen tai raskautumisen yrittämiseen?
Kertokaa ihmeessä hyvä vinkkejä, miten kannattaisi ennakoida tulevaa :)

Minulla siis yrittämisestä ei ole vielä tietoakaan, koska miehelläni ei ole menossa yhtään vauvakuumetta, kun taas itse kärsin siitä päivittäin ja jopa yöunissani. Odottelen siis (malttamattomana) sitä hetkeä, kun hän toteaa että haluaa alkaa yrittää. Itse olisin valmis vaikka heti! (ja ei, tämä ei ole spontaania, vaan erittäinkin suunniteltua...)

Olen kuitenkin ajatellut, että parempi valmistautua yrittämiseen jo nyt, kun ei koskaan tiedä milloin se hetki koittaa. Olen siis pyrkinyt laihduttamaan, muuttamaan ruokailutapojani terveellisemmiksi, jotta saisin kaikki riittävät vitamiinit yms., sekä nyt tarkistanut hampaani. Lisäksi käyn kuntosalilla ja pyrin vahvistamaan kaikkia lihaksiani, osittain ihan laihduttamisen takia, mutta myös raskausaikaa ajatellen. Hyvillä keskivartalon lihaksilla voi tietääkseni olla positiivinen vaikutus raskauden jälkeiseen palautumiseen.. ehkä välttyisi turhalta löysältä nahkalta sitten. :)



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kunnon kohotusta!

Laihduttaminen - mikä kauhea sana.
Itse käytän mielummin elämäntaparemonttia, koska se kuvaa paremmin koko laihtumisprosessia. Laihtuminen vaatii monia asioita, joita itsekään en ole vielä täysin käsittänyt. Tai niin ainakin luulen, koska paino ei ole 2 kuukaudessa tippunut paljon mitään, vaikka muutos aiempaan liikuntaan on ollut radikaali.

Ruokavaliota olen muokannut seuraavasti:
- Mahdollisimman tasaiset ruokailurytmit (viikonloppuisin tahtoo venähtää...)
- Arkena ainakin puolet lautasesta salaattia
- Vihreä tee osana ruokavaliota
- Vähemmän sokeripitoisia ruokia, esim. jogurtteja yms
- Enemmän proteiinipitoisia ruokia, esim. rahkaa ja marjoja, 100 % ruisleipä (rajoitetusti)
- Vähemmän herkkuja - helppoa se ei ole, mutta varmasti sen arvoista. (tämän kanssa on taisteltavaa, koska suolaiset herkut ovat paheeni... )

On ollut kyllä jännä huomata se, miten paljon energiaa ja hyvää mieltä urheilusta saa. Rankka työ vaatii veronsa ja illalla väsyttää kun pääsee kotiin. Tuntuu kovin vaivalloiselta laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille, tai lähteä rehkimään kuntosalille, mutta en ole kertaakaan katunut. Joka kerta sitä energiaa sitten vaan löytyy ja urheilu maistuu hyvälle.

Laihtuminen olisi minulle todella hyvä asia, koska BMI on aivan liian korkea. Haluaisin olla solakammassa kunnossa varsinkin sitten, kun pääsemme yrittämään esikoista. Haluan voida hyvin raskausajan ja jaksaa touhuta. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa tämän painoisena olisi vielä kantaa raskausmahaa ja yrittää urheilla..
Eikä pelkästään se raskausaika, vaan myös lapsen syntymän jälkeen haluan olla äiti, jonka kanssa lapsi voi lähteä hiekkalaatikolle, metsään tai vaikka jalkapallokentälle niin halutessaan. En halua vain katsoa vierestä lapseni tekemisiä siksi, kun itse en jaksa liikkua.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa elämäntapamuutosta. Eikä siitä varsinkaan ole koskaan haittaa. :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

Miten tärkeitä onkaan ystävät!

Mitä vanhemmaksi kasvaa, sen selkeämmin sen huomaa.
Ystävät ovat vähentyneet sitten nuorisoaikojen, ja jäljellä on enää vain harvat ja valitut. Hyvän päivän tuttuja toki tulee ja menee töiden ja harrastusten myötä, mutta ne tietyt TOSIystävät pysyvät.

Ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että ystäväni ovat keskenään niin erilaisia. Jos toisen kanssa istutaan aamuteellä kirpeänä syysaamuna terassilla, niin toisen kanssa istutaan iltaa lasillisella paikallisessa. Kaikkien kanssa tulee niin erilaisia muistoja ja jokaisella on jotakin erilaista "annettavaa" minun elämääni.

Huomaan myös, että vaikeina aikoina näillä eri ystävillä on erilainen vaikutus mielialaani. Joskus masentavina hetkinä kaipaa vain sen potkun persiille: "Ylös sieltä itsesäälistä hyvä nainen!" ja toisinaan haluaa purkaa asioita yksityiskohtaisesti ystävälle, joka osaa kuunnella.

Rakastan ystäviäni - juuri sellaisina kun he ovat.
Sanon sen ääneen liian harvoin.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Bloggailun harjoittelua

Pitkän harkinnan tuloksena perustin sitten blogin.
Ajatukseni siitä, mitä tämä blogi tulee sisältämään, on vaihdellut suuresti riippuen päivästä.
Toisena päivänä haluan kirjoittaa vauvakuumeestani, tulevaisuuden haaveilusta ja muusta "kotielämään" liittyvästä, kun sitten toisena päivänä tekisi mieli kirjoitella laihduttamisesta, liikunnasta ja siitä miten olen löytänyt uuden ilon harrastaa liikuntaa. Luulenpa siis blogini sisältävän aikalailla kaikkea maan ja taivaan väliltä.