Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Luopumisen tuska(ko?)

Onko teillä harrastuksia tai muita asioita, joista teidän luultavasti tarvitsee luopua raskauden myötä?

Olen itse miettinyt, että mitenköhän sitä jaksaa sitten raskaana urheilla. Nyt olen päässyt uudelleen sisään urheiluun ihan täysillä, joten mielessä on toivonkipinä siitä, että tämä palo säilyy myös raskausajan yli, hamaan tulevaisuuteen saakka.

En usko, että vauva-arkenakaan tarvitsee liikunnasta luopua, koska pääseehän vaunujen kanssa lenkkeilemään siinä missä yksinkin. Kuntosalillekin pääsee silloin, kun mies pystyy vauvan kanssa olla kotona. Monesti syyt liikunnan skippaamiseen ovat täysin tekosyitä.. ja myönnän että olen itsekin niitä käyttänyt, ja monesti.

Toinen, mistä varmaan osittain joutuu luopumaan, on leffaillat rakkaan kanssa kahdestaan. Ollaan nyt tykätty käydä usein elokuvissa katsomassa ensi-iltoja, mutta niitä varmasti joutuu vähentämään vauva-arjen myötä. Osittain siksi, ettei meillä ole lastenvahtia lähellä ja toisekseen minusta on kohtuutonta hankkia lapsia, jos niitä koko ajan haluaa laittaa hoitoon. Vapaa-aika kuuluu sitten lapsille, vaikka toki vanhempien kahdenkeskistäkin aikaa täytyy vaalia :)

2 kommenttia:

  1. Liikuntaharrastustahan pystyy jatkamaan niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Varsinkin jos on jo valmiiksi ok kunto, voi varmasti raskausaikanakin esim juoksua tai salia harrastaa. Itselläni olisi se unelma, että pystyisi mahdollisimman pitkään tekemään hölkkälenkkeljä. Kunnon kohottaminen on sitten asia erikseen, raskausaikana ei varmaan suositella.

    Tuleehan se elämä varmasti paljon vauvan myötä muuttumaan ja monesta asiasta joutuu luopumaan. Monesta muustakin, jotka nyt vielä ei tule edes mieleen. Mutta toisaalta, "menetettyjen" asioiden tilalle saa uutta ja ihanaa tekemistä ja vaalittavaa. Ja kyllähän sitä taas pääsee helpommin tekemään niitä entisiäkin juttuja, kun lapsi on hieman isompi. Uskon siis, että asioista luopuminen on väliaikaista. Toisaalta taas pelkään tunnetta siitä, kun vauva syntyy, että kaikesta on joutunut luopumaan ikuisiksi ajoiksi. Niin voi käydä, että tunnen niin, koska muutenkin on ollut tuota alakuloa ja ahdistusta. Mutta pyrin ajattelemaan positiivisesti. :) Ja voihan käydä niin, että vauvan syntymän jälkeen ajatteleekin, että miten olen ikinä voinut näin ajatella. :D Sitä ei koskaan tiedä.

    Tulipas jaaritteleva kommentti taas.... :) Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestaan olen nyt tykästynyt kuntosaliharjoitteluun ja lenkkeilyyn. Lenkkeilyä voi varmasti omien voimien mukaan harrastaa raskauden loppuun asti, mutta kuntosaliharjoittelun kanssa täytyy olla varovaisempi. Täytyy sitten selvitellä asioita kun plussa tulee, että mihin asti raskautta on turvallista nostella painoja. :)

      Laihduttamisesta sanotaan, että sitä ei pitäisi raskauden aikana tavoitella. Siitä irtoaa ilmeisesti kehoon jotakin "pöpöä" mikä ei olisi hyväksi sikiölle. En ole vielä asiaan niin paljoa tutustunut..

      Poista