Mitä vanhemmaksi kasvaa, sen selkeämmin sen huomaa.
Ystävät ovat vähentyneet sitten nuorisoaikojen, ja jäljellä on enää vain harvat ja valitut. Hyvän päivän tuttuja toki tulee ja menee töiden ja harrastusten myötä, mutta ne tietyt TOSIystävät pysyvät.
Ja kuinka onnellinen olenkaan siitä, että ystäväni ovat keskenään niin erilaisia. Jos toisen kanssa istutaan aamuteellä kirpeänä syysaamuna terassilla, niin toisen kanssa istutaan iltaa lasillisella paikallisessa. Kaikkien kanssa tulee niin erilaisia muistoja ja jokaisella on jotakin erilaista "annettavaa" minun elämääni.
Huomaan myös, että vaikeina aikoina näillä eri ystävillä on erilainen vaikutus mielialaani. Joskus masentavina hetkinä kaipaa vain sen potkun persiille: "Ylös sieltä itsesäälistä hyvä nainen!" ja toisinaan haluaa purkaa asioita yksityiskohtaisesti ystävälle, joka osaa kuunnella.
Rakastan ystäviäni - juuri sellaisina kun he ovat.
Sanon sen ääneen liian harvoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti