Läheisen kuolema pysäyttää kaiken hetkeksi.
Sen ymmärtäminen ja hyväksyminen kestää oman aikansa, joka minulla on vasta alussa. Hautajaiset omalta osaltani varmasti ovat ns. grande finale, jonka jälkeen hyväksyn asian lopullisesti ja jatkan elämääni eteenpäin.
On vaikea ymmärtää, että en tule enää koskaan tapaamaan henkilöä, jonka vasta joku aika sitten tapasin edellisen kerran. Pelottaa mennä seuraavan kerran kyseiseen paikkaan, koska hän ei ole enää siellä. Kaikki on erilailla kuin aiemmin.
En osaa tällä hetkellä kirjoittaa mistään muusta elämääni liittyvästä. Mielessäni ei pyöri vain mikään muu kun tämä henkilö. Kaipaan niin kovasti <3
Kuuntelin tänään kappaletta Ilpo Kaikkosen kappaletta Terveiset sinne taivaaseen. Toivottavasti terveiseni menivät perille.
<3 Jaksamista! Tietenkään ei ole nyt muuta mielessä, eikä missään nimessä pidäkkään. Harrasta suruaikaa teille!
VastaaPoista