Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kunnon kohotusta!

Laihduttaminen - mikä kauhea sana.
Itse käytän mielummin elämäntaparemonttia, koska se kuvaa paremmin koko laihtumisprosessia. Laihtuminen vaatii monia asioita, joita itsekään en ole vielä täysin käsittänyt. Tai niin ainakin luulen, koska paino ei ole 2 kuukaudessa tippunut paljon mitään, vaikka muutos aiempaan liikuntaan on ollut radikaali.

Ruokavaliota olen muokannut seuraavasti:
- Mahdollisimman tasaiset ruokailurytmit (viikonloppuisin tahtoo venähtää...)
- Arkena ainakin puolet lautasesta salaattia
- Vihreä tee osana ruokavaliota
- Vähemmän sokeripitoisia ruokia, esim. jogurtteja yms
- Enemmän proteiinipitoisia ruokia, esim. rahkaa ja marjoja, 100 % ruisleipä (rajoitetusti)
- Vähemmän herkkuja - helppoa se ei ole, mutta varmasti sen arvoista. (tämän kanssa on taisteltavaa, koska suolaiset herkut ovat paheeni... )

On ollut kyllä jännä huomata se, miten paljon energiaa ja hyvää mieltä urheilusta saa. Rankka työ vaatii veronsa ja illalla väsyttää kun pääsee kotiin. Tuntuu kovin vaivalloiselta laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille, tai lähteä rehkimään kuntosalille, mutta en ole kertaakaan katunut. Joka kerta sitä energiaa sitten vaan löytyy ja urheilu maistuu hyvälle.

Laihtuminen olisi minulle todella hyvä asia, koska BMI on aivan liian korkea. Haluaisin olla solakammassa kunnossa varsinkin sitten, kun pääsemme yrittämään esikoista. Haluan voida hyvin raskausajan ja jaksaa touhuta. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa tämän painoisena olisi vielä kantaa raskausmahaa ja yrittää urheilla..
Eikä pelkästään se raskausaika, vaan myös lapsen syntymän jälkeen haluan olla äiti, jonka kanssa lapsi voi lähteä hiekkalaatikolle, metsään tai vaikka jalkapallokentälle niin halutessaan. En halua vain katsoa vierestä lapseni tekemisiä siksi, kun itse en jaksa liikkua.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa elämäntapamuutosta. Eikä siitä varsinkaan ole koskaan haittaa. :)

2 kommenttia:

  1. Lenkille lähtemisen kanssa saa joka kerta käydä pienoisen taistelun oman mielensä kanssa, jotta sinne jaksaisi lähteä. Joka kerta kuitenkin siitä saa niin hyvän mielen, vaikka olisikin joutunut raahaamaan itsensä ulos :D

    Varsinkin nyt syksyllä/talvella lenkkeily on ihanaa, kun on niin raitis ja viileä ilma. Kesällä lenkkeily ei ainakaan minusta henk.koht maistu niin hyvältä, kun on niin lämmintä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkein vaikeinta oikeasti kaikessa urheilussa on se liikkeellelähtö! Sitten kun pääsee ylös sohvalta ja ulos ulko-ovesta niin alkaa tapahtua. :)

      Minusta on ainakin parasta aikaa lenkkeillä juuri nyt. Syksyn vesisateet, ruska ja kirpeän viileä ilma on parasta lenkkeilyssä. Kesälläkin tuli lenkkeiltyä, piti vain valita vaatetus huolellisesti, ettei tullut liian kuuma. Talvellä ongelmana, ainakin minulla, on vaatetus. Toisaalta pitäisi pukea paljon vaatetta, ettei palellu, mutta taas liian raskaan vaatetuksen kanssa ei jaksa hölkätä kun tuntee itsensä Michelin-ukoksi.

      Poista