Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

maanantai 17. helmikuuta 2014

Lihavana eläminen

Halusin tuoda omat kokemukseni julki siitä, millaista on elää lihavana nykypäivänä.
Syy tähän ei ole se, että jotenkin puolustelisin lihavuutta tms. vaan siksi, että näitä asioita ei voi tietää sellainen ihminen, joka ei ole eläessään ylipainoinen ollut.
Nämä ovat omia huomioitani erilaisissa tilanteissa, joiden uskon ahdistavan lihavuuden takia.

1. Ruokakauppa
Ihan tavallisten ruoka-aineiden ostaminen on ihan ok, mutta kun lihava ihminen ostaa karkkia, jäätelöä, limsaa tai mitä tahansa "herkkua", saa monesti kassahenkilökunnalta halveksuvia katseita.
Saan kai minäkin ostaa herkkuja, ja mistä sinä siinä kassalla tiedät syönkö minä niitä vai joku toinen?

2. Vaatekauppa
Mikään ei ole minusta ahdistavampaa kuin ostaa juhlavaatteita esim. häihin tai muihin kekkereihin.
Lihaville ei vain ole riittävän nättejä vaatteita, vaan kaikki on telttoja, joilla on tarkoitus peittää kaikki makkarat. Lisäksi lihavia katsotaan vinoon liikkeissä, joissa koot liikkuvat 32-42 välillä. Emmehän me saa ihailla ja "ikkunashoppailla" niitä pieniä vaatteita ajatellen: "Vielä joku päivä minäkin tuohon mahdun..".

3. Kuntosali
Koska myöskään se ei ole sallittua (joidenkin mielestä), että lihava ihminen kävisi kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa, niin sielläkin kohtaa katseita ja tuijottelua. Lihavalle ihmiselle on hyvin vaikeaa muutenkin katsoa itseään peilistä yleensä heikon itsetunnon takia, mutta ei sitä ainakaan helpota toisten ihmisten naureskelu, tuijotus tai jopa halveksunta. Sentään yritämme päästä kiloistamme eroon ja saada itsemme terveämmäksi!

Näitä paikkoja ja tilanteita on paljon paljon enemmän, mutta tässä ne päällimmäisenä mielessä olleet.

Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä haluaisin sanoa niille täydellisille ihmisille, jotka meitä lihavia aina haukkuvat selän takana tai jopa päin naamaa, seuraavan:
Oletteko koskaan miettineet, miten paljon haukkuminen voi sattua? Jo valmiiksi huonon itsetunnon omaava ihminen ajautuu helposti vain syvemmälle itsetuhoon, eikä siihen välttämättä tarvita kuin yksi haukkuminen esim. läskiksi.
Ei ole mitenkään harvinaista, että aiemmin ylipainoinen ihminen ajautuu syömisongelmaan ja sitä kautta anorektikoksi.

Antakaa meidän lihavienkin olla ihmisiä, koska olemme ihan yhtä arvokkaita.
Pelkän ulkomuodon perusteella ei ole oikein arvostella ihmistä.

1 kommentti:

  1. Pystyn samaistumaan tuohon vaatekauppa-asiaan. Itse olen siis lihonut muutaman kerran elämässäni hyvin nopeasti 10-15kg (sairastan siis kilpirauhasen vajaatoimintaa). Siis 10kg on voinut tulla ihan yhdessä kuukaudessa. En ole ollut mitenkään pahasti ylipainoinen mutta lievästi ja koska en ole mikään pieni muutenkin vaan kropassa on 175cm pituutta niin en ole mikään 34 kokoa normaalistikkaan vaan 40 on normi kokoni. Ylimääräisten kilojen kanssa esim juhlamekon etsiminen oli täyttä tuskaa. Mikään ei tuntunut menevän kiinni :/ Itku kurkussahan sitä tuli usein lähdettyä kaupasta.

    VastaaPoista