Matka normaalipainoon

Matka normaalipainoon
Matkalla normaalipainoiseksi...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Koti - mitä se tarkoittaa?

Tämän bloggauksen aihe selviääkin jo otsikosta.
Mitä teille tarkoittaa koti?

Muistan elämäni jokaisen muuttokerran, ja sen tunteen uudessa asunnossa, jonka pitäisi olla koti.
Ensimmäinen muuttoni oli murrosikäisenä, kun vanhemmat erosivat ja muutimme äidin ja veljien kanssa pois lapsuuden kodistamme. Isä jäi asumaan sinne vielä ja jotenkin kauan tuntui siltä, että asuimme jossakin "väliaikaisratkaisussa" ja kun kävi isän luona, niin sitten oli kotona.
Seuraava muuttoni olikin sitten omilleni toiselle paikkakunnalle. Se oli kamalaa! Muistan, kuinka iltaisin itkin ns. kotona, jossa kuitenkin tunsin olevani vain vieraana.. tuntui kuin se olisi vain motelli, jossa on tarkoitus yöpyä ja säilyttää tavaroita. Kävin lähestulkoon joka viikonloppu kotona, mikä siis tarkoitti äitini asuntoa. Kesti kauan, siis oikeasti varmaan vuoden, ennen kuin ajattelin palaavani kotiin, kun viikonlopun jälkeen palasin äitini luota.
Seuraavat muutot ovatkin sitten olleet avopuolisoni kanssa. Ensimmäisellä kerralla muutettiin juuri valmistuneeseen kerrostaloon, josta sitten vuotta myöhemmin omistusasuntoon "kehän ulkopuolelle". Ja täällä ollaan edelleen.

Mikä tekee kodin?
Minulle tärkein asia kodissa on se, että sinne tultua tietää olevansa turvassa. Koti on se paikka, jossa saat olla juuri sellainen kuin olet, eikä kukaan häiritse sinua jos et niin halua. Kotona on juuri sellainen tunnelma, jonka siellä haluat olevan. Toki tässäkin on eronsa, asuuko yksin, parisuhteessa vai onko perheessä lapsia.

En enää muista perimmäistä ajatustani, miksi aloin kirjoittaa tästä aiheesta... mutta väliäkös tuolla.
Totean vain, että menen tällä viikolla pariksi päiväksi kotiin äidin luo, joka siis on minulle edelleen kuin toinen koti. Siellä on perhe, samalla tavalla kuin minulla on omassa kodissanikin perhe (mies ja lemmikit).

Home is where the heart is - indeed.

Ihanaa joulukuuta kaikille, enää kolmisen viikkoa jouluun!
P.S. Tulee kiire joululahjojen ostoon... en ole ostanut vielä yhtäkään.

3 kommenttia:

  1. Koti on jotenkin niin itsestäänselvä asia, että sitä ei tule koskaan miettimällä mietittyä, mutta nyt aloin ajatella, kun luin tämän. Koti siis on mielestäni sellainen paikka, jota ei kyseenalaista.... Että onko tämä nyt koti vai ei, tai tuntuuko tämä nyt siltä vai ei. Siitä tuntee kodin.

    Asuin muutama vuosi sitten vuoden eri paikkakunnalla opiskelijasolussa. Se ei ollut kotia nähnytkään. Jos olisin asunut jossain yksiössä, ei sekään olisi ollut koti. Koti on siellä, missä on rakkaat ja hyvä olla. Siellä missä ei mieti, että haluaa muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä juurikin näin. Mulla on aina kestäny yllättävän pitkään kotiutua mihin tahansa kotiin.. oon niin "kaavoihin kangistunut", että on vaikea sopeutua uuteen. :)
      Toisaalta myöskin etsittiin silloin omistusasunto sen mukaan, että mikä tuntui omimmalta ja täällä ollaan. Kodilta on tuntunut melko pian muuton jälkeen.

      Poista
  2. Mulle ei toisaalta ole ollut vaikeaa sopeutua uuteen kotiin, mutta joitakin paikkoja kaipaa toisia enemman. Kaipaan vielakin omaa ensimmaista vuokra-asuntoani - naen siita jopa unia. Olin silloin 16-vuotias kun muutin sinne. Nykyaan se rivitalo on raivattu pois uuden tielta - tuntui haikealta nahda se paikka tyhjana.

    Kodin luo tunnelma ja se kenen kanssa sen kodin jakaa. Ja myos se mita kodin ymparilla on. Esimerkiksi minulle tama kaupunki ei tunnu kodilta.

    VastaaPoista